Marie Kondo perehtyi tavaroiden järjestelemiseen 15-vuotiaana ja siitä lähtien hän on kehitellyt täydellistä siivousjärjestelmää.
KonMari-menetelmässä ensin kodista karsitaan kaikki turha pois ja sen jälkeen järjestellään perusteellisesti. Kondon mukaan siivouksen "noidankehästä voi vapautua vain yhdellä keinolla: heittämällä kaiken turhan pois". Karsitaan tavaralaji kerrallaan vaatteet/kirjat/paperit/sekalaiset tavarat/tunne-esineet -tässä järjestyksessä. Aina aluksi ko. tavaralaji kerätään lattialle ja sitten jokaisen kohdalla kysyt itseltäsi "tuottaako tämä iloa?"
Ja tähän meikä sanojenviilaaja voisi ekaksi tarttua; olen hieman skeptinen sen suhteen kuinka paljon iloa jokin vaate/muu esine tuottaa. Siis ihan oikeasti. Jos ajattelen miellyttääkö tämä minua, niin sitten ollaan lähempänä. Olen tietoisesti varonut tunnesyömistä sekä ilossa että surussa (nälkäkin on jo tarpeeksi usein..). Toinen juttu jota vältän on tunneshoppailu, jopa käsilaukkujen kohdalla, korkeintaan palkinnoksi itselle -ja tästä tulikin mieleen, että saikun jälkeen olen ansainnut vähintäänkin yhden palkintolaukun :)
Yksi kokonaisuuden kannalta aika epäoleellinen asia; minua vaivasi läpi kirjan se, miksi ihmeessä Marie Kondo on jo nuoresta lähtien ollut niin maanisen innostunut järjestelemisestä? Koulussakin hän halusi olla luokan järjestäjä..
Tärkein käytännön asia: KonMarie menetelmässä käsketään heittää tavaroita määrätietoisesti (ja
Menetelmä aloittaa helpoimmasta eli vaatteiden karsimisesta. Se on helpointa sekä karsimis- että (jatko)kierrätysmielessä.
Ensin makuuhuoneen lattia kuorrutettiin vaatteilla, jeskamandeera, että pino oli hirmuinen, vaikka mielestäni omistin vaatteita vain kohtuudella. Kattilatkin kävivät hämmästelemässä tätä Etelä-Pirkanmaan kaltevaa vaatetornia. Yksi kerrallaan vaatteet siirtyivät, joko säilytettävien tai poistoon menevien kasaan. Loppuvaiheessa allekirjoittaneella oli nokka tukossa ja ikkunat helisivät aivastuksien voimasta. Vielä samana iltana roudasimme vaatteet kierrätykseen ja vaatemäärän pienenemisestä tuli mielettömän hyvä fiilis. Vaatekaappisysteemi pysyi aivan yhtä täynnä, MUTTA nyt kaapeissa on sekä kesä- että talvivaatteet talvitakkeja myöten, jihaa!
Papereiden ja erinäisten sekalaisten tavaroiden (tunnustan, en käynyt koko talon tavaroita läpi) "perkaaminen" ja pois heittäminen oli aika helppoa. Heittäydyin niin hurjaksi, että heivasin myös huomattavan pinon valokuvia pois. Olen siis harrastanut valokuvausta ala-asteikäisestä ja kaikki tärähtäneet poni- ja kissakuvat oli visusti säilytetty.
Kirjahyllyn vakava alennustila ennen raivausta.
Lähes kirjahyllyllinen kirjoja siirtyi alakerran "salakirjastoon". En vaan raskinut retuuttaa kirjoja kierrätyskeskukseen.
Pidän kirjassa siitä, että Marie Kondo opastaa lukijoita arvostamaan tavaroitaan (ja kiittämään niiden avusta), myös kodin täydelliselle järjestelemiselle on omistettu monta sivua. "Tavaramme tekevät todella kovasti töitä puolestamme, vaikka emme sitä huomaisikaan. Ne suorittavat tehtävänsä päivästä toiseen ja tukevat elämäämme".
Kondon mukaan "Joka tavaralla on oma roolinsa. Kaikki vaatteet eivät ole tulleet elämääsi siinä tarkoituksessa, että kuluttaisit ne nukkavieruiksi. Sama koskee ihmisiä. Kaikista elämän varrella tapaamistasi ihmisistä ei suinkaan tule läheisiä ystäviä tai rakastajia. Huomaat, että joidenkuiden kanssa on vaikea tulla toimeen ja tai joistakuista on mahdoton pitää. Mutta nämäkin ihmiset antavat sinulle arvokkaan opetuksen: heidän avullaan oivallat, mistä vilpittömästi pidät, ja osaat olla olla entistä kiitollisempi niistä ihmisistä, joiden kanssa sinulla synkkaa".
Kondon mukaan tavaroilla ja kodilla on oma henki, se pohjautuu šintolaisuuteen. Tätä on perusteellisemmin käsitelty Paikka kaikelle-blogissa. Minustakin ainakin kodilla on oma henki. Haluan pitää kodista mahdollisimman hyvää huolta. Vastapalvelukseksi se on viihtyisä ja suojainen kotipesä (ulko)maailman myrskyiltä.
Työhuoneen järjestely vaatii vielä viilausta, mutta heti näyttää ilmavammalta, kun toinen kirjahylly on poissa. Vanhan kirjahyllyn uusi tehtävä on astiakaappina toimiminen.
Kirjan ehdottomasti parasta antia on se, että olen todella alkanut miettimään uusien ostosten kohdalla "tarvitsenko tätä todella?". Tyhjään eikun hieman väljempään tilan tuntuun todella jää koukkuun ja sitä haluaisi jalostaa pidemmälle. Noin neljän intensiivisen raivauspäivän saldo: pari säkillistä vähemmän vaatteita, muutama vuosikerta vähemmän lehtiä, n. 30 cm pinon verran vähemmän valokuvia ja sekalaista sälää n. roskasäkillisen verran vähemmän. Lisäksi ruokailuhuoneen astiakaappi lähti uuteen kotiin.
Hra K:ta vapaasti lainaten: aikamoisen, positiivisen mullistuksen kirja aiheutti (meilläkin).
Oletteko tai aiotteko kokeilla KonMari-menetelmää?
Marie Kondo: Siivouksen elämänmullistava taika