Kun tapasin kekripukin

Tuntuuko teistäkin, että Kekri -juhla on  löydetty uudelleen? Esim. viisi vuotta sitten en muista kuullenikaan ko. juhlasta (tai sitten unohdin saman tien..).

Kekri on sadonkorjuujuhla, jota on juhlittu taloissa sitä myöten kun sato on saatu syksyllä korjattua. Suomi on pitkä maa, väkisinkin sitä on juhlittu hieman eri aikoihin. 1800-luvulla sitä alettiin viettämään kristillisen pyhäinpäivän kanssa.
Kekri oli maalaisyhteisössä jopa jouluakin tärkeämpi juhla. Sitä kuvastaa hyvin sanonta: Herrain joulu, talonpojan kekri. "Joulua vietettiin siis herrojen parissa kaupungissa, kun taas maalaiset nostivat kekrin merkittävimmäksi juhlaksi. Monet kekriin liittyvistä tavoista siirtyivät myöhemmin jouluun uuden juhlan viedessä vähitellen kekriltä sen perinteisen aseman. Kekri liittyi luonteeltaan niin kiinteästi maanviljelykseen ja satovuoteen, ettei moderni kaupunkilaiselämä tarjonnut sille juurikaan selviämismahdollisuuksia".

Tämä on nyt ainakin kolmas blogikirjoitus, jossa suitsutan Liedon Vanhalinnaa. Idän ja lännen maa -nimisessä kansantieteellisessä näyttelyssä tapasin jännän "tyypin"..

..nimittäin kekripukin! 

Kuvassa näkyy myös Hra K ja siniset kengänsuojatöppöset. Ehkä hän pisti muistiin kekripukin varusteet ja huomen aamulla yllättää meidät väärinpäin käännetyllä turkilla, tuohivirsuilla ja jokseenkin pelottavalla "päällä".

Allekirjoittanut on tunnetusti aika huono juhlimaan mitään pakkojuhlapäiviä (paitsi joulua). Tälläisinä päivinä (ja kaikkina muinakin) kannattaa nähdä hyviä ystäviä ja antaa pienelle juhlalle mahdollisuus. Tarkoituksena on huomenna suunnata Ateneumiin; siellä avautui viikko sitten Henri Cartier-Bressonin näyttely. Se on aivan pakko nähdä.

Leppoisaa Lauantaita, Pyhäinmiestenpäivää, Kekriä tai Halloweenia!

Lähde ja lisätietoa Kekristä klik!

Mosse-kissa

Tyhjensin vanhan kännykkäni, sillä Hra K otti sen käyttöönsä (perheen sisäistä kierrätystä). Puhelimessa oli tietysti paljon kuvia; aivan Instagram-tilini alkutaipaleelta ja lisäksi julkaisemattomia kuvia. Sydän meni ihan ruttuun ja kyynel hiipi silmäkulmaan, kuin löysin kuvia rakkaasta enkelikissasta, Mossesta.

(Pitkä)karvaisen kissan hassut tassut ♥

Voi Robert-rukkaa, aina sen (ihan_normaali) häntä näyttää piiskalta, 

kun kavereiksi valikoituu superkarvaisia tyyppejä.

Joku on vähän sotkenut suupielensä ♥.

Voi kultaista Mossea ♥

Tirppa-teeveen pauloissa.

Kaverukset ♥.

Voi että, kuinka nopeasti kuluikaan 14-vuotta Mossen kanssa.

Arvonta: Lippupaketti Meidän Viikonloppu-messuille

Helsingin messukeskuksessa järjestetään 6-8.11.15 Meidän viikonloppu-tapahtuma. Sinne mekin aiomme Hra K:n kanssa suunnata, allekirjoittanut bloggaajapassi "kaulassa roikkuen", pääkohteena Lemmikkimessut. Meidän viikonloppu-tapahtumassa on ELMA maaseutumessut, Metsämessut, Kädentaitotapahtuma, OutletExpo-myyntinäyttely ja sokerina pohjana (La - Su) Lemmikkimessut.

Sain arvottavaksi 2 kpl lippupaketin eli voit voittaa liput itsellesi ja kaverillesi. 

Voit osallistua arvontaan jättämällä kommentin tähän postaukseen ja kertomalla mikä messuilla eniten kiinnostaa. Osallistumisaika päättyy 1.11.15 klo 21.00.

Minä ja Kattilat toivotetaan kaikille hyvää arpaonnea!


Edit: nyt myös anonyymit voivat osallistua arvontaan.

(Melko) kätevä emäntä: riistalihapullia

Isäni kävi vuosikausia hirvi- ja peurametsällä ja olen lapsesta asti tottunut riistaruuan makuun. Mutta niin siinä käy, että jopa isitkin ikääntyvät ja täytyi alkaa pohtia, mistä sitä riistalihaa voisi ostaa. Jos asuisin kaupungissa, niin varmasti suunnistaisin Kauppahalliin. Mutta onneksi maaseudulla löytyy aina joku tutun tuttu metsästäjä, jonka puoleen voi kääntyä.

Taas kerran voi todeta, että yksinkertaisista ja puhtaista aineksista saa parasta ruokaa ♥.

Herra K valmisti perunamuussia oman kasvimaan perunoista.

Allekirjoittanut teki lihapullia peuranlihasta. Mainio ja helppo ohje löytyi täältä. 

Lihapullien ja muussin seurana oli puolukkahilloa, ruisleipää ja maitoa -niin herkullista.

Kattilat saivat pienet maistiaiset peuran jauhelihasta ja hyvin se niille maistui. Robert jäi kaiken varalta keittiöön vartioimaan ruokakuppeja, josko niihin olisi vielä jotain ilmaantunut.

Kynttilöiden polttaminen on kummasti alkanut kiinnostamaan. 

Kesällä kirppishaaviin tarttui mm. vas. puolen Kasperi-kynttilänjalka ja Kehrä-kääntömaljakko. 

Huippua, että se toimii sekä kynttilänjalkana, että maljakkona (tähän Hra K toteaisi muttei samaan aikaan).

Sadepäivän piristys

Kameran muistikorttiin oli tallentunut aikamoinen kasa määrä kuvia. Raakkasin heti puolet pois ja muunsin kuvat jpg-muotoon. Haikeudella katselin kuvia kesästä, kukista ja perhosista.

Muistikortilta löytyi tälläinen; mikä lie pöllönpoikanen, joka on tipahtanut pesästään nurmikkoon. Tai sitten se on Sulo, joka mulkoilee taluttajaansa, koska flexi on liian tiukalla perhosten metsästykseen.

Huomatkaa hännän asettelu, perhosbongausta tyylillä. Kattiloista Sulolla oli aina loputtomasti aikaa bongailla perhosia, kun Robert tinkimättömästi suoritti reviirin valvontaa.

Lokakuu Instagram-kuvin

Lokakuuhun on kuulunut ennätysvähän kirppistelyä. Toisaalta pieni kirppispaasto aina välillä tekee hyvää. Ensin pitäisi karsia vallitsevaa esine- ja vaatemäärää, sekä löytää hyvä järjestys säästettäville jutuille. Vaatteet, paperit, valokuvat ja kirjat tuli karsittua ja uudelleenjärjesteltyä aika hyvin KonMari-innostukseni myötä.

Kun vihdoin ja viimein kävin varaamassa kirppispöydän, niin tietenkin sieltä jotain tuli myös ostettua. Joihinkin asioihin kirppiksellä voi melkein aina luottaa; kuten siihen, että ulkomainen posliini on lähes pilkkahintaista verrattuna kotimaiseen (vaikka pohjassa lukisi Rörstrand tai Villeroy & Boch ja ne olisivat kuinka kauniita).
Rörstrandin tarjoilulautaset ovat mielestäni todella tyylikkäät. Hienovaraisen koristelunsa ansioista ne sopivat vähän kaikkien astioiden kanssa. Ja tässä se tulee: parin kuukauden, eikun tasan kahden kuukauden päästä on Joulu ja ruokapöytä tulee täytettyä herkuilla.

Tässä pieni kurkistus kotiimme. Kuva on otettu aulasta ruokailuhuoneen suuntaan.

Monta viikkoa teki mieli kaurakeksejä ja lopulta myös leivoin niitä. Ne ovat helppotekoisia ja aika terveellisiä. Siis terveellisiä ainakin kaurahiutaleiden tai tässä tapauksessa 4-viljan hiutaleiden osalta. Voista ja sokerista en sano mitään.. Siskoni toi matkaltaan huippuherkullisia Les Babeluttes du Nord-toffeekarkkeja; tyhjään rasiaan mahtui muutama kaurakeksi.

Kotopihan kasveista lehtikuusi on kaikista värikkäin. Kirsikkapuu ja Mongolianvaahterat eivät ehtineet vaihtaa edes syysväriin; lehdet tippunat melkein vihreinä.

Yhtenä aamuna sain kyydin töihin ja ehdein rauhassa räpsiä kuvia.

Varsinkin tähän kuvaan olen oikein tyytyväinen. Tämänkin räpsäisin kännykällä.

Onnenpäivä kirppiksellä vol XIII; "extremely rare"

Yksi viime kesän "lähimatkoista" suuntautui Liedon vanhalinnaan, josta tein postauksenkin. Se oli tosi kiva paikka, jaksan sitä vieläkin hehkuttaa. Ilma oli silloin kesään nähden harvinaisen helteinen ja sokerina pohjalla tein Turun Kirppis-Center Manhattanilta muutaman huippulöydön.

Vasemmassa reunassa on ns. mysteerimaljakko. Ei mitään haisuakaan kenen se voisi olla tai onko se "edes" kotimainen. Metallinen koriste"panta" on kiva yksityiskohta.

Oikeassa laidassa on ilmeisesti Kupittaan saven puunukke. Huomioni kiinnitti esineen mielenkiintoinen ulkonäkö ja edullinen hinta. Olin juuri napannut puunuken käsiini, kun muuan vieras mies pyysi saada katsoa sitä. Hän mielestään se oli Kupittaan saven tuotantoa. Pohjassa on Made in Finland -leima ja jotain muutakin pohjassa on lukenut, mutta siitä on vain aavistus jäljellä. Googlesta ei ainakaan aivan samanlaista puufiguriinia löydy. Kupittaan saven muotoilijan, Okki Laineen puunuket näyttävät sirommilta (eikä niillä varsinkaan ole päässä reikiä..). Mutta Fifty-Sixty Stylen sivuilla on vastaavan tyylisiä ja yhdellä nukeista näyttäisi olevan neulatyyny päässään. Oli niin tai näin, niin puufiguriini on hieno koriste-esine ♥.

Eikä siinä vielä kaikki, hienoin löytö on esittelemättä. Keskellä on Polaroid 600 kamera, väriltään party green. Tämän hienouden bongasi Hra K ja meikä oli heti sulaa vahaa. Tästä "netti" sanoi erittäin harvinainen. Mutta mikä parasta SE TOIMII! Kamerakokoelmaan on siis eksynyt toimiva yksilö, oujee!
Yhden "filmillisen" tai siis paketillisen eli 10 kuvaa olen kameralla räpsinyt. "Tuloksena" oli yksi onnistunut kuva, yksi täysin musta kuva ja loput olivat jotain siltä väliltä. Ainakin (hetkellisesti) opein harkitsevaa valokuvausta. Mutta tosi hauskaa oli :) Ehkäpä jouluksi voi ostaa taas yhden pakkauksen. Filmihän on aikas kallista, koska siinä on omat patterit, jotka herättelevät kameran toimimaan. Kuva tulee tietysti heti kamerasta ulos ja huom, sitä ei saa ravistella -vaan se kiidätetään pimeään kehittymään. No tällä hetkellä se ei ainakaan ole ongelma :D:D

Kirppis-Center Manhattan tuntui olevan oikea aarreaitta, mutta niinhän vieraat kirppikset ja varsinkin eri maakunnassa usein tuntuvat olevan. Ostoskori oli täyteen ladattu ja viime hetken karsintaakin täytyi suorittaa. Vaatekaapissa odottaa harmaa-musta, pystyraidallinen, villakankainen kellohame muokkausta. Hameessa lukee melko ponnekkaasti Design-tuote, Made In Finland.
Jostain syystä tuntuu siltä, että vaatekaappiin on taas kerääntynyt useampi vaate, joka odottaa jotain toimenpidettä -yleensä lyhennystä.

Lämpimästi tervetuloa lukijaksi Valtavirrassa ja kaikille mukavaa viikonloppua!

Herbert

Rakkaalla lemmikillä on monta nimeä -vai miten se meni? Robert-kissan yksi vakiintunut lempinimi on Puupertti -koska "Bertti" tykkää kiipeillä puissa.

Lempinimistä tuorein on Herbet -koska meidän Bertti on vähän herkkä. Kadulla lenkkeilevät ovat erittäin epäilyttäviä. Ukonilmalla (tai jo vähän ennen) koko katti muuttuu ihan spagetiksi.

Nyt meille on muuttanut uusi, herkkä "perheenjäsen", johon ainakin allekirjoittanut aikoo luoda läheisen "suhteen". Meille siis muutti tietokone, kaunis, valkoinen läppäri. Nimesin sen Herbertiksi :D  Koska viime aikoina on tullut niin kokemusta tietokoneiden hajoamisherkkyydestä. Nöyrästi toivon, että tietokoneongelmat jäisivät nyt historiaan ja voisin nauttia bloggaamisesta. Jospa heittäytyisin oikein edistykselliseksi ja hommaan vielä creative cloud-tilin -sitä olen jo vuoden harkinnut.

Tähän saakka olen tiukasti vastustanut ajatusta siitä, että meillä kummallakin olisi oma tietokone. Mutta nyt ainakin istumme illat vierekkäin :)

Mummokäsitöiden klassikko: palatossut, jarruilla

Voihan viluiset varpaat! Lapsena ja teini-ikäisenä harrastin säännöllisesti ratsastusta. Parhaimmillaan kaksi kertaa päivässä, koska meillä oli hevonen ja poni. Näiden vuosien aikana kylmetin tai paremminkin jäädytin varpaani tunnottomiksi kalikoiksi lukemattomia kertoja. Hevostelu on valitettavasti jäänyt pois, mutta helposti kylmettyvät varpaat seuraavat sitkeästi mukana -valitettavaa sekin.

Vaikka lonkkaleikkauksesta on kulunut jo reilusti yli puoli vuotta, niin helposti puettavat sukat ovat edelleen pop. Tänä syksynä olen käyttänyt villasukkien sijaan mummun vanhoja palatossuja, jotka ovat meillä yleensä vieraiden käytössä (jostain syystä meillä viilenee myös muiden varpaat..). Mummun palatossut ovat yllättävän lämmittävät ja helposti puettavat, mutta niiden väritys..

Siispä tuumasta toimeen, lanka puikoille ja puikot viuhumaan. Ohjeen löysin täältä. Matkan varrella monta kertaa manailin, että miksen tajunnut neuloa paloja yhteen pötköön, vaan tein kahdeksan erillistä (kuten ohjeessa käskettiin) palaa.

Tossujen kokoaminen tuntui ensiksi yllättävän vaikealta, vaikka sinällään oli selkeä. Melkein kysyin apua viereisen työpöydän insinööriltä (Hra K), mutta sittenkin selvisin "omin nokkineni".

Jotain tossuista vielä puuttui -jarrut. Olikin korkea aika päivittää saada palatossut vastaamaan nykyhetken tarpeita. Löytyykö ketään muuta, jota ärsyttää "päivittää" sanan viljeleminen ihanjokapaikassa?
Sain valita Vyyhti.fi-nettikaupasta yhden tuotteen lahjaksi ja valitsin sukanpohjalateksia.

Nyt palatossujen pohjissa on pieniä, mustia tassunjälkiä. Jarrujen toimivuus (laitoinko ainetta tarpeeksi paksulti) ja varsinkin pysyvyys (kuinka nopeasti se kuluu pois) selvinnee tämän syksyn/talven aikana.

Hyvään vauhtiin päästyäni laitoin sukanpohjalateksia myös villalapasiin. Tavallisilla lapasilla pito auton ratista ja vaihdekepistä on täysin olematon.

Tassuja, tähtiä tai sydämiä. Minkä kuvioin valitsisit villasukkien "jarrukuvioksi"?

Kylppäriremontti lähestyy

Yksi pitkäpiimäisimmistä remonttiprojekteistamme koskaaaan on sauna ja kylpyhuone. Ensin mainittu saatin (vihdoin ja viimein valmiiksi jouluksi 2014). Yläkertaa aikanaan remontoidessamme olimme kaukonäköisiä ja minivessaan tuli miniminikylpyosasto eli lattiakaivo ja suihku. Alakerran kylpyhuone on tällä hetkellä hyvin_riisuttua mallia eli siis avoin kaikille mahdollisuuksille/mahdottomuuksille.

Nyt flunssaa potiessa on ollut aikaa pohtia ja selailla netin loputonta kuvatulvaa -millainen kylppäristä tehdään? Toiveissa olisi tietysti persoonallinen, mutta ajaton.

Helpompi on ensin vastata mitä sinne ei haluta (tästä ollaan onneksi Hra K kanssa samaa mieltä).

Tiukka ei!

• täysin valkoiselle
• musta-valkoiselle
• harmaa-valkoiselle,
• "piristäville" laattaraidoille
• kokonaan tummalle
• laatoille jotka on "tiililadottu"
• valkoisille laatoille mustalla saumauksella 
• hexagon-laatoille, vaikka tyylillisesti ne sopisivat 60-l. taloon 
• suurille sävy/värikontrasteille

Lisäksi on kaikenlaisia muita reunaehtoja, kuten tiukkaakin tiukempi budjetti. Kylpyhuone on tilana haastava, koska peräti kolmella seinällä on ovi. Mihin ne ovet oikein johtaa?! Saunaan, puuhuoneeseen ja tietysti pois kylppäristä. Eikä siinä vielä kaikki; sillä ainoalla_ehjällä_seinällä on  melkein koko seinän pituinen kapea ikkuna.

Tavoitteena siis persoonallinen, jopa tyylikäs ja funktionaalinen kylppäri. Taloudellisella suihkusysteemillä (taloudelliset käyttäjät jo löytyvät). Suihkuseinän ns. huomioväri (ainoa todellinen "väri") voisi olla luonnollinen ja rauhoittava, siis vihreä! -Ja kyllä, vihreä olohuone ei ole tarpeeksi ;) Kaikista hankalinta on yhdistää monta erilaista pintaa; betonia, laattaa ja puuta harmonisesti.

Siitä budjetista vielä hieman. Kylppäri ei tule kuntoon pelkällä laatalla. Tarvitaan lisäksi ainakin vedeneristysainetta, laastia, betonia, lautaa, laudan värjäykseen vahaa, suihkusysteemi, lattialämmityssysteemi ja lasitiiltä. Hra K osaisi luetella tarkemmin, hän kuitenkin remontin käytännössä tekee. Allekirjoittaneen osa on olla apulaisena ja "remontin tilaajana", joka alkaa itkeä kun paneeli on väärän sävyistä (näin tapahtui saunaremontin yhteydessä). Pakko tunnustaa ja kyllä vähän häpeän.

Kuva lainattu Marrakechdesign
Tässä kuvassa yhdistyvät aivan huippuhienosti laatat, betoni ja puu. Mutta taisin just kirjoittaa jotain tiukasta budjetista?

Kuva lainattu Sriwanna
Hirmuisen kaunista, vihreää laatta yhdistettynä harmaaseen ja valkoiseen. Meikä harakka ei voisi vastustaa myös kullanväristä lattialistaa (hanaa kylläkin).

Kuva lainattu Byggfabriken
Oh, niin kaunista ja funktionaalista ♥. Kenties jopa liian vanhanaikaisen näköistä?

Kuva lainattu Free House Interior Design Ideas
Haalean vihreää, valkoista, puuta; rauhoittavaa ja hyvin pohjoismaista. Liian tylsää?

Kuva lainattu Kakelspecialisten 
On siinä vihreää monenlaista. Kun löytäisi Sen Oikean Vihreän. Sille sopivat värikumppanit ja olisi lopputulokseen tyytyväinen.

No mitäs pidätte vihreästä? Mikä vaihtoehdoista on suosikkisi?  

(melko) Kätevä emäntä: nyt välähti

Heijastinten käyttö, tai paremminkin niiden käyttämättömyys aiheuttaa joka vuosi paljon päänvaivaa liikeenteessä kulkijoille, varsinkin autoilijoille. Allekirjoittaneella menee työmatkoihin viikossa yli 500 km ja osa siitä kaupungissa. "Jokapäiväistä leipää" on ilman heijastinta kulkevat jalankulkijat.

Viime viikolla sain parhaimman idean pitkään aikaan. Ostin Red Heart reflective-lankaa ja aion kutoa meille molemmille heijastinpipot. Googlasin erilaisia pipon kudontaohjeita ja mieluisin löytyi Puikko hukassa-blogista. Mutta hieman sävelsin, sillä omista varastoista ei tietenkään löytynyt tarpeeksi paksuja puikkoja. Ensimmäinen pipa on viimeistelyä ja tupsua vaille valmis. Lisäksi ajattelin virkata mansettimaisen hihaheijastimen; sellaisen, jonka saa vauhdilla siirrettyä takista toiseen.

Kuten salamalla otetusta, peiliselfie-kuvasta näkyy, niin aikas hyvin pipa heijastaa. Pimeän ajan lenkeillä ajoin ottaa varman päälle ja käyttää myös tavallista, heiluvaa heijastinta.

Viime päivien, tämän viikonlopun ja lähitulevaisuuden ohjelma on seuraavanlainen: mustaviinimarjamehua, hunajaa, kuumaa vettä, nenäliinoja, eucalyptus- ja santasapipastilleja. Pikku piristeenä on lasinaluset, joissa on  pätkiä Kalevalasta. Lisäviihdykkeenä kasa lehtiä ja muutama kirja + kattilat.
Meillä (minulla ja kissoilla) on ollut suorastaan riitaa siitä, kuka saa paikan auringosta eli lämpimimmän nojatuolipaikan. Nyt siinä on Sulo, mutta odottakaas vaan, kun aurinko alkaa paistaa siihen..


Lämpimästi tervetuloa lukijaksi Ulla ja kaikille Aurinkoista viikonloppua!