Kekri on sadonkorjuujuhla, jota on juhlittu taloissa sitä myöten kun sato on saatu syksyllä korjattua. Suomi on pitkä maa, väkisinkin sitä on juhlittu hieman eri aikoihin. 1800-luvulla sitä alettiin viettämään kristillisen pyhäinpäivän kanssa.
Kekri oli maalaisyhteisössä jopa jouluakin tärkeämpi juhla. Sitä kuvastaa hyvin sanonta: Herrain joulu, talonpojan kekri. "Joulua vietettiin siis herrojen parissa kaupungissa, kun taas maalaiset nostivat kekrin merkittävimmäksi juhlaksi. Monet kekriin liittyvistä tavoista siirtyivät myöhemmin jouluun uuden juhlan viedessä vähitellen kekriltä sen perinteisen aseman. Kekri liittyi luonteeltaan niin kiinteästi maanviljelykseen ja satovuoteen, ettei moderni kaupunkilaiselämä tarjonnut sille juurikaan selviämismahdollisuuksia".
Tämä on nyt ainakin kolmas blogikirjoitus, jossa suitsutan Liedon Vanhalinnaa. Idän ja lännen maa -nimisessä kansantieteellisessä näyttelyssä tapasin jännän "tyypin"..
..nimittäin kekripukin!
Kuvassa näkyy myös Hra K ja siniset kengänsuojatöppöset. Ehkä hän pisti muistiin kekripukin varusteet ja huomen aamulla yllättää meidät väärinpäin käännetyllä turkilla, tuohivirsuilla ja jokseenkin pelottavalla "päällä".
Allekirjoittanut on tunnetusti aika huono juhlimaan mitään pakkojuhlapäiviä (paitsi joulua). Tälläisinä päivinä (ja kaikkina muinakin) kannattaa nähdä hyviä ystäviä ja antaa pienelle juhlalle mahdollisuus. Tarkoituksena on huomenna suunnata Ateneumiin; siellä avautui viikko sitten Henri Cartier-Bressonin näyttely. Se on aivan pakko nähdä.
Leppoisaa Lauantaita, Pyhäinmiestenpäivää, Kekriä tai Halloweenia!
Lähde ja lisätietoa Kekristä klik!