lauantai 22. heinäkuuta 2017

Tall Ships Races Turussa

Eilen oli aurinkoinen ja paria pisaraa lukuunottamatta sateeton päivä Turussa -siis täydellinen päivä katsella suuria laivoja. Kävelimme ihan hullun määrän, varmasti kymmenen kilsaa. Täytyypi taas kerran olla kiitollinen siitä, kuinka hyvin uusi lonkka toimii.
Aluksi kävimme lapsuudenystävän kanssa lounaalla Foijassa, ruoka oli takuuhyvää ja siellä oli yllättävän rauhallista (muut turistit olivat rannassa katsomassa laivoja?).



Aurajoen ylitimme Förillä ja samalla sai vähän uudenlaisia kuvakulmia.



Tämä oli ensimmäinen kerta kun kävimme Tall Ships Races-tapahtumassa. Etukäteen olisi tietysti voinut tutustua laivoihin, mutta oikeastaan oli mukavampaa vaan käppäillä ja katsella.



Purjehtimisesta tai laivoista en ymmärrä yhtään mitään, mutta laivojen kauneuden päälle kylläkin.






 Shabab Oman alus tuli peräti Omanista asti.









Cisne Branco tuli Braziliasta. 






 Edessä siintävällä keltaisella lautalla pääsi kätevästi telakka-alueelta Turu linnan lähelle, jossa oli lisää aluksia.











Laivojen jälkeen oli tarkoitus suunnata keskustaan, mutta matkan varrella olikin Cafe Kakolan -kyltti. Kannatti kiivetä Kakolanmäelle, sillä  kahvila oli kaunis ja historiallisesti sisustettu. Myös paikan erikoisuus Kakolan kakku oli herkullinen. Sai valita, että juoko kaffeensa peltimukista, kuten vangit vai porsliinikupista kuten johtajat -no valinnan näette kuvasta.



Kakolanmäeltä oli näkymät mm. Mikaelin kirkolle päin ja pienellä zoomauksella tornit tulivat hyvinkin lähelle.

Lopuksi pikainen shoppailu Granit-myymälässä (koska Tampereella ei ole sitä!) ja sitten autolle.

Kannattaa käydä katsomassa isoja laivoja. Jos huomenna ei olisi menoa, niin menisin seuraamaan laivojen lähtöä Ruissalon kansanpuistosta.

torstai 13. heinäkuuta 2017

Työmaan laidalla

Kesäaikaan koko Suomi tuntuu olevan tietöiden luvattu maa. Nyt ne "tietyöt" ovat saavuttaneet jopa meidän maaseudun rauhan. Entiseen saviseen peltomaahan rakennetaan kevyenliikenteen väylää ja osa siitä menee menee hyvin läheltä kotiamme. Kaivuri kaivaa, rekka tuo mursketta ja ikkunat helähtelee. Voitte uskoa, että muuan Minikissa ei tilanteesta tykkää.



Pahimmassa vaiheessa Sulo majoitti itsensä sohvan taakse ja oli siellä sitkeästi koko päivän. Sentään ruokailemaan sieltä tuli ja kävi pikaisesti hiekkalaatikolla, mutta sitten kiiruusti takaisin sohvan taakse. Onneksi feliway, zylkene, ajankuluminen ja jatkuva rekkaliikenne tietyömaalla ovat saanet jopa Sulon turtumaan. Kun vielä pari viikkoa odotellaan, niin kattilat varmasti innostuvat kunnolla kyttäämään tietöiden edistymistä.

keskiviikko 5. heinäkuuta 2017

Vanhan televisiokaapin uusi elämä

Täällä on vaihteeksi pelattu "huonekalu-tetristä". Sellaistahan se on kun pienehkössä asunnossa tekee uutta järjestystä. Mutta takavuosiin verrattuna huonekalumäärä on vähentynyt  ja väljyys lisääntynyt. Viimeksi uuteen kotiin (siis meiltä pois) muuttivat Billy-vitriinikirjahyllyt. Myrnat ym. astiat kyllä mahtuivat mainiosti työhuoneen massiiviseen kirjakaappiin. Paitsi, että astiat olivat liian kaukana ruokailuhuoneesta. Tämä oli siis huonekalu-tetriksen lähtötilanne ja pelimerkkeinä funkkis-vitriini ja televisiokaappi.



Ja miksi meillä täytyy pitää kirjat visusti ovien takana? No kuten varmasti arvasitte -syyllinen löytyy kirjakaapista. Hyvin suloinen syyllinen ja niin viettoman näköinen.. 



Tämä kissaherra ei harrasta kirjojen pureksimista, mutta tasa-arvon nimissä kumpikaan ei saa olla kaapissa.



Televisiokaappi on ns. elämää nähnyt ja sen "entisöinti" meni vähän poskelleen. Mutta aika nopeasti silmät virheisiin tottuvat -entisöintiin palataan ehkä myöhemmin uudelleen.




Pioniaika on käsillä just nyt ♥




Hra K:n sukulaisen tekemä sota-ajan puhdetyö on superhieno. Nykyään puhutaan käsitöiden hyvistä vaikutuksista. Kuinka tärkeää tälläinen tavallinen näpertely onkaan ollut asemasotaan jumiutuneille miehille.

Puhdetöiden historiasta löytyy esim. täältä ja täältä.  Löytyykö sinun kodistasi sota-ajan puhdetöitä?

maanantai 3. heinäkuuta 2017

Juhannuksen alla pääsin toteuttamaan vuosien haaveeni. Suunnilleen viisi vuotta sitten opiskelin avoimessa yliopistossa taidehistoriaa ja siitä jäi kytemään halu kerätä taidetta. Muutaman vuoden olen seuraillut Bukowskin sivuja ja nyt vihdoin(kin) tärppäsi. Em. nettisivut ovat myös mainio tapa seurata mitä teoksia ylipäätään on liikkeellä.



Saanko esitellä, Rauha Eklundin Lehtimeri

Pikaisella googlauksella Eklundista ei löydy paljoakaan tietoa, paitsi että hän aloitti korusuunnittelijana ja siirtyi siitä suurempiin töihin, materiaalina tina. Hänen päätyönsä on Kokkolan kaupungin aulassa oleva Meren äärellä.



Hopean hohtoinen tina(?)reliefi on allekirjoittaneen kaltaiselle hopeakoruharakalle mitä luontevin valinta. Sehän on kaunis kuin koru! Nyt pitäisi vielä päättää mikä olisi Juuri Oikea paikka reliefille.

lauantai 24. kesäkuuta 2017

Juhannusyönä Torronsuolla





Kentillä kasteisilla
hämärä käy yli maan.
Valkea niittyvilla
vielä on valveillaan
katsoen kummissansa
kuinka rukoukseen
kaikkien kukkien kansa
kumartui hiljaiseen.
Kuusen latvasta ääni
pienoisen huilun soi.
Minäkin kumarran pääni.
Minunkin sisällä soi

Aaro Hellaakoski
 
 
 
Hyvää juhannuspäivän iltaa!

maanantai 19. kesäkuuta 2017

DIY-projekti: Virkattu kesäkassi

Viime kesänä värjäsin 7 veljestä - ja Nalle-lankaa mikrossa. Ihastuin tähän hempeän karkkiväriseen kerään niin, että se pääsi Kotiblogit-lehteenkin. Juttua varten tein kuvaukset toukokuun alkupuolella ja siitä aika nopeasti tuli käyttöä langallekin.




Pitkin talvea yritin langoista jotain kutoa, mutta mitään erityisen kivaa en saanut aikaiseksi. Vihdoin toukokuussa sain inspiraation virkata kesäkassin. Tunnettu "tosiasiahan" on että laukkuja ja kasseja ei voi olla koskaan liikaa. Inspiraatiota hain Virkkuri-kirjoista ja Omakoppa-blogista.




Virkattu läpyskä ja vielä toistaiseksi ehjä muovinen virkkuukoukku.


Oli selvää, että pelkkä villalanka ei olisi tarpeeksi kestävä, vaikka kassi olisi aivan kevyesti lastattu (mikä onnistuu allekirjoittaneelta aniharvoin). Pöyhein lankakoppaa ja löysin paria eripaksuista kalastajalankaa. Yrityksen ja erehdyksen ja kolmen purkamisen jälkeen löysin mielestäni sopivan paksuisen, sekä toivottavasti tarpeeksi kestävän yhdistelmän.

Virkkaus ei ole minulle mitenkään omin käsityömenetelmä (kyllä, se isoäidinneliöviltti on vielä kokoamatta). Tällä kertaa en meinannut millään saada reunoja nousemaan, mutta lopulta kun tajusin tehdä kunnolliset, öö kavennukset, niin johan alkoi oikeaa mallia tulla.



Kesäkassi on sinällään hyvässä vauhdissa, mutta ainakin toisen mokoman saa virkata ennenkuin kassi alkaa olla oikeissa mitoissa. Äidin vanhasta, lähes pohjattomasta puikkopussista löytyi sopiva virkkuukoukku katkenneen tilalle.

Vielä on hyvin aikaa hunteerata (fundeerata), että miten tuon lukkokehyksen saa tukevasti kiinnitettyä kassi suulle. Pitäisikö loppuosassa virkata vielä vahvempaa ja tukevampaa, että kassista tulee varmasti kestävä. Entäpä minkäväriset ja varsinkin mistä löydän sopivat hihnat? Viimeisenä, muttei vähäisempänä mietityttää, että riittääkö lanka. Jos lanka ei riitä, niin sitä pitäisi värjätä lisää.
Kesäloma alkaa heinäkuun puolivälissä ja silloin kassin täytyisi olla valmis.


Lämpimästi tervetuloa lukijaksi Kristiina ja kaikille aurinkoista viikkoa!

20 vuotta sitten, osa II

Tänä vuonna tulee kuluneeksi 20 vuotta kahdesta elämäntapahtumasta, jotka mullistivat elämäni lopullisesti. Helmikuussa kirjoitin siitä surullisemmasta, äidin kuolemasta.

Juuri tänään tulee 20 (!) vuotta eräästä iloisesta elämäntapahtumasta. Oli juhannuksen aatonaatto ja ystäväni kanssa matkasimme Hankoon. Silversandin leirintäalueella oli silloin pienimuotoiset festarit ja siellä taisivat esiintyä mm. XL5 ja Egotrippi. En enää muista millä logiikalla etsimme sopivan telttapaikan, mutta aika nopeasti tutustuimme telttanaapureihimme, kolmeen nuoreen mieheen.



Yhteeen miehistä tutustuin perusteellisemmin; ensin hän oli juhannusheilani, sitten poikaystävä, kihlattu ja lopulta hänestä tuli aviomieheni eli Hra K.



Mikä lämmin läikähti rinnassain?
On tästä kulkenut rakkaimpain.
Hilja Haahti

sunnuntai 18. kesäkuuta 2017

Kotiblogit-lehdessä



Uusimmassa Kotiblogit-lehdessä on parin aukeaman juttu kirppisfanista ja sen kodista. Kuinka tasapainoillaan keräilyinnon ja selkeän sisustuksen välimaastossa.
Kissaherrat haluavat huomauttaa, että samaisessa Kotiblogit-lehdessä on pari tuttua ja (tietysti) komeaa kissaa, joita kattiloiksi täällä blogissa kutsutaan.

maanantai 12. kesäkuuta 2017

Viime aikojen puutarhapuuhia



Kerrankin olin oikeaan aikaan liikkeellä ja sain kerättyä kuusenkerkkiä kotikuusesta. En vielä tiedä mihin niitä käytän, yksi mielenkiintoinen vaihtoehto olisi Kerkkäjuustokakku.




Kuten tiedätte, tykkään minijutuista. Alkukesän huumaan kuuluu kukkakimppu pienistä kukista, kuten kieloista ja lemmikeistä. Rimpsureunaiset orvokit löysin Bauhausista.




Parisen viikkoa sitten syötiin ensimmäinen raparperipiirakka ja niitä riitti myös  pakastimeen. Kottarit melkein täyttyivät raparperin lehdistä.

Sateesta viis, on niin ihanaa kun on kesä ja valoisa aika ♥

torstai 8. kesäkuuta 2017

Maarianhaminan puistoissa

Maarianhaminan minilomalla erityisesti silmään pistivät lukuisat puistot. Ja tässä kohtaan luen puistoksi kaikki sellaiset paikat joista löytyy ryhmitellysti kasveja, penkki ja todella usein myös jokin muistomerkki. Kuinka monesta muusta n. 12000 asukkaan kaupungista löytyy vastaava määrä?!



Aivan hotellimme lähellä oli Tusenskönan (Nygatanilla), joka on kaikkien maarianhaminalaisten vihreä olohuone. Tusenskönan eroaa kaupungin muista puistoista siten että siellä vaalitaan vuosisadan vaihteen huvilapuutarhojen tyyliä ja sinne kerätään vanhoja kulttuurikasveja. Puutarhaa ylläpitää talkoolaisten avulla Ålands Natur & Miljö-järjestö.



Kukkapenkit oli kantattu rautalevyillä, jotka saavat rauhassa ruostua. Samanlaista oli myös torin vieressä olevassa puistossa. Hra K muisteli, että Allan Titchmarsh käytti vastaavaa ohjelmassaan, mutta galvanoituna jottei rauta pääse ruostumaan.



Ihana väripari; lähes neonväriset lehdet ja vanha, haalean värinen puulastu katemateriaalina.



Sillä aikaa kun allekirjoittanut shoppaili Emmauksella, niin Hra K kuvasi vähän modernimpaa puistomaisemaa Ahvenanmaan itsehallintotalon puistossa (Strandgatan 25).










Hieno mosaiikkikuvioitu suihkulähde löytyi Emmauksen toiselta laidalta, ihan torin vierestä.






Tämä "oikea" puisto eli Stadshusbacken taasen löytyy Maarianhaminan kaupungintalon alapuolelta.



 Keisarinna Maria Alexandrovnan patsas, Maarianhamina on nimetty hänen mukaansa.



Till minne av de ålänningar som funnit sin grav i haven

Merenkulkumuseon vieressä oleva Mannen vid ratten -patsas on pystytetty kaikkien mereen hukkuneiden ahvenanmaalaisten muistoksi. Se on Maarianhaminan ensimmäinen muistomerkki. Patsaalla on mielenkiintoinen historia; alunperin se oli tarkoitus pystyttää Raumalle, mutta yleisen kritiikin takia se jouduttiin poistamaan. 



Vår väg är havet-patsas 

Huh, toivottavasti selvisitte kuvasulkeisista tänne asti. Maarianhamina on juuri sopivan kokoinen kaupunki päivän parin reissulle, jolloin voi perehtyä nähtävyyksiin. Sijainti ja meren läheisyys on vaikuttanut ja vaikuttaa ahvenanmaalaisten elämään väkisinkin suuresti. Ja näin sisämaassa asuvalle "kaikki" mereen liittyvä on erikoisen mielenkiintoista.

Tämä postaus oli allekirjoittaneelle hieman haasteellisempi, koska tiedot eri kohteista löytyivät pääasiallisesti ruotsiksi. Eli förlåt, jos löytyy käännösvirheitä.


Ps. Tätä postausta tehdessä löytyi ihan ohimennen huippumielenkiintoinen (netti)kauppa, joka on keskittynyt vuosisadanvaihteen sisustyyliin Sekelskifte. Sivuilla kerrotaan myös sisustuksen tyylihistoriasta.

tiistai 6. kesäkuuta 2017

Maarianhaminan kirppislöydöt

Joskus riittää parikin kirppistä ja pieni matkalaukku pullistuu uhkaavasti, kun sen lastaa täyteen. Ensimmäinen kohteemme oli Loppis & Sånt (Ålandsvägen 16). Heidän facebook-sivuilla oli kuvia kirpparin tarjonnasta ja bongasin yhdestä kuvasta Fazerin Kukkopurkin. Eli menimme hotellilta reippain askelin kirpputorille..



 -Ja siellä se oli edelleen odottamassa ostajaansa. Kunto ikäisekseen hyvä, kannesta ei niin väliä ja sokerina pohjalla oli alennushinta. Vuosia luulin, että (kohtuuhintaiset) Kukkopurkit karttavat kokoelmaani, mutta jouluna tilanne muuttui, kun sain ihka ensimmäisen joululahjaksi siskoltani.



Toinenkin kirppislöytöni Loppis & Såntilta oli peltipurkki. Vanha korurasia(?), jossa on peili sisäpuolella ja rasian saa lukittua.





Kaikkitietävän googlen mukaan samantyylisiä lukollisia peltirasioita on valmistettu ranskassa. Siihen sopisi purkin pohjalla oleva lappunen (paitsi että lehtileike käsittelee belgialaisia). Muruset muuten ovat punaseetrin palasia, sen pitäisi pitää mahdolliset ötökät loitolla.



Itäimäinen kuvitus on kiehtova ja eksoottinen. En osaa sanoa viittaavatko ne enemmän Japaniin vai Kiinaan tai sitten valmistaja on yhdistellyt kaikkea mahdollista.

Seuraava etappimme oli Maarianhaminan keskustan Emmaus (Strandgatan 20), joka oli aika vaatepitoinen. Vielä tässä vaiheessa en ostanut sieltä mitään. Ahvenanmaalla on kolme Emmausta, mutta me käytiin ainoastaa tässä.




Lauantaina oli pakko mennä uudestaan Emmauksen myymälään. Tämä Kaunottaren vähän korjausta vaativa mekko oli 5 €. Rikoin myös yhtä periaatettani, sillä ostin toivorikkaasti vähän kittanan kokoisen mekon. En ole vielä päättänyt, että hyödynnänkö saumavarat ja vähän suurennan mekkoa vai yritänkö hieman kutistua, heh.



Valioasun mekko oli juuri saapuneiden rekissä ja nappasin sen heti mukaani. Kangas on vyöröltä hieman hiutunut ja tämä tapaus on allekirjoittaneelle taas hieman reilu. Ajattelin ronskisti muokata mekosta puolihameen.



Tiina Teinituotteen villainen minihame on oikein groovy ja lähes täydellisen sopiva, huoh.

Maarianhaminan muista shoppailumahdollisuuksista erityismaininnan ansaitsee keskustan ostoskeskuksessa sijainnut keittiötavarakauppa Fyndet kök & trivsel, jossa oli aivan megalomaanin valikoima. Sieltä ostin tuliaisiksi mm. macrame-leivoksen näköisen munakellon.