Miniloma Örö:n linnakesaarella

Viikko sitten olimme minilomalla Örön saarella, joka on ollut vasta pari vuotta kaikille avoin saari. Uutuudesta johtuen myös hotelli ja muut "systeemit" olivat vasta rakennettuja tai remontoituja. Saari on monella tapaa mielenkiintoinen paikka; ensinnäkin se on vanha linnake, joka on rakennettu Venäjän vallan aikana.
Örö on osa Saaristomeren kansallispuistoa ja siellä on hyvin ainutlaatuista luontoa. "Tyypillisen saaristoluonnon lisäksi saarelta löytää myös ainutlaatuisia luontotyyppejä. Näistä arvokkaimmat ovat korvaamattomat paahdenummet ja hiekkarannat, jotka ovat säilyneet lähestulkoon koskemattomina jo yli sadan vuoden ajan saaren ollessa suljettuna linnakkeena".

Örö kuuluu Kemiönsaaristoon ja Kasnäsistä oli sinne n. 1,5 h merimatka. Kuvassa olevalla paatilla matkustimme sinne.


Örössä on luontopolkuja n. 10 km verran. Lisää eksoottisuutta luontopolkuun toivat muuan kesätyöntekijät (kuva alla).

Kyllä, luontopolut kulkivat lehmä- ja lammaslaidunten lävitse. Kaislikossa todellakin kuhisi :D

Saaristomaisemat olivat kyllä niin ihania ♥.

Saarella on paljon linnotushistoriaan liittyviä nähtävyyksiä.

Örön saarella viihtyy monet perhoslajit ja joitain bongasimmekin, harmi kyllä apolloperhonen ei näyttäytynyt. Oikeastaan olisi pitänyt olla saarella vielä toinenkin yö, niin olisi ehtinyt rauhassa vaanimaan kameran kanssa perhosia.

Merikaali ja yksi hiekkarannoista.

Merituulen piiskaama mäntymetsä oli aika jännän näköinen.

Bengtskärin majakka on n. 12 km päässä, mutta tyynellä säällä se näkyi aivan hyvin.

Luontopolut olivat monipuoliset ja paikoin haastavat. Saarella myös vuokrataan polkupyöriä, mutta jos oikeasti haluaa kiertää luontopolut, niin pyöristä on varmasti enemmän haittaa.

Nyt täytyy sanoa, että sanat loppuvat kesken, niin hieno paikka Örö minusta oli. Koska meri, erilainen luonto jne. Ja sitten iski hirmuinen mökkikuume jostainmerenrannalta.

Tall Ships Races Turussa

Eilen oli aurinkoinen ja paria pisaraa lukuunottamatta sateeton päivä Turussa -siis täydellinen päivä katsella suuria laivoja. Kävelimme ihan hullun määrän, varmasti kymmenen kilsaa. Täytyypi taas kerran olla kiitollinen siitä, kuinka hyvin uusi lonkka toimii.
Aluksi kävimme lapsuudenystävän kanssa lounaalla Foijassa, ruoka oli takuuhyvää ja siellä oli yllättävän rauhallista (muut turistit olivat rannassa katsomassa laivoja?).

Aurajoen ylitimme Förillä ja samalla sai vähän uudenlaisia kuvakulmia.

Tämä oli ensimmäinen kerta kun kävimme Tall Ships Races-tapahtumassa. Etukäteen olisi tietysti voinut tutustua laivoihin, mutta oikeastaan oli mukavampaa vaan käppäillä ja katsella.

Purjehtimisesta tai laivoista en ymmärrä yhtään mitään, mutta laivojen kauneuden päälle kylläkin.

 Shabab Oman alus tuli peräti Omanista asti.

Cisne Branco tuli Braziliasta. 

 Edessä siintävällä keltaisella lautalla pääsi kätevästi telakka-alueelta Turu linnan lähelle, jossa oli lisää aluksia.

Laivojen jälkeen oli tarkoitus suunnata keskustaan, mutta matkan varrella olikin Cafe Kakolan -kyltti. Kannatti kiivetä Kakolanmäelle, sillä  kahvila oli kaunis ja historiallisesti sisustettu. Myös paikan erikoisuus Kakolan kakku oli herkullinen. Sai valita, että juoko kaffeensa peltimukista, kuten vangit vai porsliinikupista kuten johtajat -no valinnan näette kuvasta.

Kakolanmäeltä oli näkymät mm. Mikaelin kirkolle päin ja pienellä zoomauksella tornit tulivat hyvinkin lähelle.

Lopuksi pikainen shoppailu Granit-myymälässä (koska Tampereella ei ole sitä!) ja sitten autolle.

Kannattaa käydä katsomassa isoja laivoja. Jos huomenna ei olisi menoa, niin menisin seuraamaan laivojen lähtöä Ruissalon kansanpuistosta.

Työmaan laidalla

Kesäaikaan koko Suomi tuntuu olevan tietöiden luvattu maa. Nyt ne "tietyöt" ovat saavuttaneet jopa meidän maaseudun rauhan. Entiseen saviseen peltomaahan rakennetaan kevyenliikenteen väylää ja osa siitä menee menee hyvin läheltä kotiamme. Kaivuri kaivaa, rekka tuo mursketta ja ikkunat helähtelee. Voitte uskoa, että muuan Minikissa ei tilanteesta tykkää.

Pahimmassa vaiheessa Sulo majoitti itsensä sohvan taakse ja oli siellä sitkeästi koko päivän. Sentään ruokailemaan sieltä tuli ja kävi pikaisesti hiekkalaatikolla, mutta sitten kiiruusti takaisin sohvan taakse. Onneksi feliway, zylkene, ajankuluminen ja jatkuva rekkaliikenne tietyömaalla ovat saanet jopa Sulon turtumaan. Kun vielä pari viikkoa odotellaan, niin kattilat varmasti innostuvat kunnolla kyttäämään tietöiden edistymistä.

Vanhan televisiokaapin uusi elämä

Täällä on vaihteeksi pelattu "huonekalu-tetristä". Sellaistahan se on kun pienehkössä asunnossa tekee uutta järjestystä. Mutta takavuosiin verrattuna huonekalumäärä on vähentynyt  ja väljyys lisääntynyt. Viimeksi uuteen kotiin (siis meiltä pois) muuttivat Billy-vitriinikirjahyllyt. Myrnat ym. astiat kyllä mahtuivat mainiosti työhuoneen massiiviseen kirjakaappiin. Paitsi, että astiat olivat liian kaukana ruokailuhuoneesta. Tämä oli siis huonekalu-tetriksen lähtötilanne ja pelimerkkeinä funkkis-vitriini ja televisiokaappi.

Ja miksi meillä täytyy pitää kirjat visusti ovien takana? No kuten varmasti arvasitte -syyllinen löytyy kirjakaapista. Hyvin suloinen syyllinen ja niin viettoman näköinen.. 

Tämä kissaherra ei harrasta kirjojen pureksimista, mutta tasa-arvon nimissä kumpikaan ei saa olla kaapissa.

Televisiokaappi on ns. elämää nähnyt ja sen "entisöinti" meni vähän poskelleen. Mutta aika nopeasti silmät virheisiin tottuvat -entisöintiin palataan ehkä myöhemmin uudelleen.

Pioniaika on käsillä just nyt ♥

Hra K:n sukulaisen tekemä sota-ajan puhdetyö on superhieno. Nykyään puhutaan käsitöiden hyvistä vaikutuksista. Kuinka tärkeää tälläinen tavallinen näpertely onkaan ollut asemasotaan jumiutuneille miehille.

Puhdetöiden historiasta löytyy esim. täältä ja täältä.  Löytyykö sinun kodistasi sota-ajan puhdetöitä?

Juhannuksen alla pääsin toteuttamaan vuosien haaveeni. Suunnilleen viisi vuotta sitten opiskelin avoimessa yliopistossa taidehistoriaa ja siitä jäi kytemään halu kerätä taidetta. Muutaman vuoden olen seuraillut Bukowskin sivuja ja nyt vihdoin(kin) tärppäsi. Em. nettisivut ovat myös mainio tapa seurata mitä teoksia ylipäätään on liikkeellä.

Saanko esitellä, Rauha Eklundin Lehtimeri. 

Pikaisella googlauksella Eklundista ei löydy paljoakaan tietoa, paitsi että hän aloitti korusuunnittelijana ja siirtyi siitä suurempiin töihin, materiaalina tina. Hänen päätyönsä on Kokkolan kaupungin aulassa oleva Meren äärellä.

Hopean hohtoinen tina(?)reliefi on allekirjoittaneen kaltaiselle hopeakoruharakalle mitä luontevin valinta. Sehän on kaunis kuin koru! Nyt pitäisi vielä päättää mikä olisi Juuri Oikea paikka reliefille.